Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan
Kuu paestaa kalapeena, hanget hohtaa
Lupas poeka kaavvan sitten tulla häntä vastaan
Soe kaakana aesakello, hän reessä rakkaasa kohtaa

Kuu paestaa helleesti
Kuollu ajjaa kevveesti

Värjee kuu öestä hankee
Ee suluhosta varjoo lankee
Kiitää reki järven selekee
Etkö jo tyttöni pelekee?

Ee tiiä tyttö, jo kaavvan aekoo on suluho ollu vaenaa
Hilijanen mies ee mittään virka, totisena hevosta ohjoo
Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään syliin paenaa
Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvan pohjoo

Kuu paestaa, kuollu ajjaa
Kohti manan majjaa
Viep tyttöö mies kylymän käjen
Haatuumuahan Vehmasmäjen