Kuolema kyttyräniskainen kyntää peltoa halvan naisen
Mirhamin tuoksuinen tanssisali polkan poljennolle antaa tahdin
Manalassa raikaa ralli, virtaa viini ja kiehuu veri
Mustien urkujen tahdissa polkee palkeita kanttori kuoleman
Hiilloksessa hilluvat portot, silmät yössä kipinöivät
Härkäparit ilakoivat Belsebubin teilapuissa
Peitset pystyssä porsaan selässä sotilaat ratsastaa

Manalaan
Myyn sieluni saatanalle, mutta en jää sen saatanan alle
Manalaan
Raajat repeävät
Pyörät pyörivät
Korpeille jakavat rasvaista lihaa, aamuun!

Haadekseen alimpaan katalaan, saat alkaa hautaasi kaivamaan
Pirunkielesi, hauras mielesi viritetään kuorossa laulamaan, valheitasi toistamaan
Haadekseen syvimpään manalaan, jäät kieroa rankaasi oikomaan
Käärmeen kielesi, sairas mielesi opetetaan oikein nuolemaan, valheitasi laulamaan

Rillumareitä rytmissä vatkaavat vartalot viinapäiset
Kuoleman kädessä värisuora, vieraan kourassa hirttonuora
Ei auta risti sököringissä ryöväreiden kanssa
Pata vaan
Avaan käteni saatanalle sitten akkani jää sen saatanan alle
Manalaan

Haadekseen alimpaan katalaan, haadekseen syvimpään manalaan
Pirunkielesi, sairas viritetään kauniita valheita ikuisesti laulamaan