Elämänruoska piiskaa
murheellista miestä märkänä hiestä
kuljen matkaa jota ei takaisin tulla

Maailma, saatana ei anna rauhaa
korvissani pauhaa kuolinkellot
jotka kutsuvat minua

Maa on kova kuin teräs
taivaanliha harteillani painaa ruumistani
näännyn näihin tuskiin, itkuun iänkaikkiseen

Tämä ruumis jäätyy pystyyn
kuolema silmäni sulkee, edessäni kulkee
ilkkuen, nauraen, pilkaten minua

Tänään on pimeää
huomenna on pimeämpää
tänään on pimeää
huomenna on pimeämpää

(x2):
Hikoile verta, kiroile
muserra käärmeen pää
eikö löydy sinusta miestä pahaa
itsestäsi piestä?

Käärme kiertyi sydämeni ympärille
otteesta sen irti pääse en
silti tahdon vielä sen viimeisen sanan

Parempi on siis istua alas
yksin itkeä pahaa kitkeä
päästä ja tappaa sen sikeä käärme

Tänään on pimeää
huomenna on pimeämpää
tänään on pimeää
huomenna on pimeämpää

(x4):
Hikoile verta, kiroile
muserra käärmeen pää
eikö löydy sinusta miestä pahaa
itsestäsi piestä?