mitähän tuostakin tulevi, tulenhengen helpehistä
takoiskun tuoksinasta vasarasta vaskisesta?

taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni
hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni
ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko
helposti se tuhoutuvi, kukistuvi haurastuvi

tääämä
naikko oma eukko
kaikin puolin on ikuinen
säihkyvämpi aamunkoittoo
maailmoja kestävämpi

ei hän ilmoisna ikänä
kultanainen kaunoiseni
jätä hän ei minnuu yksin
vasakineito vertaiseni

pakisevat yhdet paljon toiset tyhjiä panevat
arvelevat vaimoani kadehtivat kultiani
huhuilevat hulluksikin ja mielipuolena pitävät
kansa kulta miulla ompi vaimo vahva vaskest' luotu
ei hän ilmoisna ikänä jätä hän ei minnuu yksin
kultainen kuanoiseni vaskineito vertaiseni

taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni
hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni
ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko
helposti se tuhoutuvi, kukistuvi haurastuvi

tääämä
naikko, oma eukko
kaikin puolin on ikuinen
säihkyvämpi aamunkoittoo
maailmoja kestävämpi

ei hän ilmoisna ikänä
kultanainen kaunoiseni
jätä hän ei minnuu yksin
vaskineito vertaiseni

tajuan nyt senki viimein
nyt sen kaiken ymmärränki
otan rauan temmon tulta
turmioksi kultanaisen