"Ei enää koskaan",
maailman tyhjin lause,
ja sitä minä hoen
ja joka kerta se on valhe.

Niin vain sille tielle jää.
Ja taas itseään pettää.

Iankaikkisesti,
ne kaikki tyhjät illat.
Hulluuteen pesti,
ja taas paloi takana sillat.

Vastatuuleen sammui taas
se pieni pilke, joka järjestä muistuttaa.

Kunniakseni malja juokaa,
ne jotka osaa lopettaa
tän kujanjuoksun,
jota minä jatkan,
kunnes taju katoaa.
Kunniakseni malja juokaa,
ne jotka osaa lopettaa
tän kujanjuoksun,
jota minä jatkan,
kunnes taju katoaa.

Ei ikinän(?) päähän
on aina niin lyhyt.
Ne siltä säästyy,
joilla sielu on ehyt.

Joita ei maailman tuulet kosketa.
Jotka elää pilvilinnoissa.

Kunniakseni malja juokaa,
ne jotka osaa lopettaa
tän kujanjuoksun,
jota minä jatkan,
kunnes taju katoaa.
Kunniakseni malja juokaa,
ne jotka osaa lopettaa
tän kujanjuoksun,
jota minä jatkan,
kunnes taju katoaa.

Kunniakseni malja juokaa,
ne jotka osaa lopettaa
tän kujanjuoksun,
jota minä jatkan,
kunnes taju katoaa.
Kunniakseni malja juokaa,
ne jotka osaa lopettaa
tän kujanjuoksun,
jota minä jatkan,
kunnes taju katoaa.