Impulssi niin kovin väkevä
Silti edelleen kuin muodoton
Valaisee Työtä valollaan
Kylmän katseen jäinen nerokkuus
Helvetin tulet syvällä sisässäni

Ego kurottaa kohti Itseä
Älykkyys ja intuitio perusteellisesti yhdistyneenä

Mielen aavikoilta
Kuolettavien kallioiden ja polttavien laaksojen lomasta
Olen löytänyt yksinäisen rauhan

Tuskallisen työstämisen kautta
Elementtien tulet ovat viimein muunnettu

Eteerinen Manas, Oi Sisäinen Mestarini
Näen nyt niin kovin kirkkaasti!

Heidän on nähty palvovan hopeanhohkaista kylmää kuuta
Sen värisyttävän tummassa kauneudessa he näkivät jumaluutensa heijastuvan
Epäilemättä heidän kohtalonsa oli rakastua kuvajaiseensa
Nautintojen lävitse käyden he oppivat kärsimyksen salat

Kerran ylistettynä, nyt viimein ylös kohotettuina
On niistä tullut syvemmälle käyvän elämän siemenet

Kuolemattomuuden kaipuu
Vasen käsi viimein hallitsee
Kotkan silmän takana
Vapautuminen kahleista

Ja katso, nyt nousen läpi ilman!
Kun näkyjen verhot haihtuvat
Jatkan matkaani kohti mysteerioita

Intohimo - neitsyen pelastus
Tyhjyys vartoo
Valonkantajan ylösnousemuksen loistoa