Istun jälleen kammiossani
Työn ja tutkimuksen äärellä
Katse naulittuna mustaan kirjaan
Kädet kanavoiden kuolleiden voimia
Vanhan viisauden tyyssijasta
Sormenpäitteni ulottuville
Sanoja joiden tulkiksi
Viattomien veri on virrannut

Sielunkykyjen valjastukseen
Olen etsinyt kaavoja, loitsuja
Olen katsonut tähtiin, niiden taakse
Ruokkiakseni synkkää lupausta

En luota siihen varjoon
Joka minusta lankeaa
Tai mihinkään muuhunkaan
Jonka päivänvalo heijastaa
Ah, tuhansia ja tuhansia
Kynttilöitä ja soihtuja
Palaneita sydämiä, öljyä
Sammuttamaan janoni

Ilmestyksiä ja ihmeitä
Joita mielenne ei selittäisi
Vihkiydyn yhä uudestaan
Yölle ja sen salaisuuksille
Hetkille jolloin aika seisoo
Hiljaa todistaen
Kun mieleni parkkiintuu
Suurta ikuisuutta syleillen