Näinä vuoden harmaina hetkinä
Tunnen oloni entiseksi
Kuin joskus mielessäni takaa vuosien
Takaa tuhannen syksyn ja talven

Ja yhä sama lohduton
Talvitaivas on ylläni
Yhä tunnen hengityksen
Vanhan metsän havinan

Ihmislihan syövereissä
Kytee ikuinen ahdistus
Ja missä en ole yksin
Missä hengittää ihminen
On kaikki saastunut
Kaikki palanut
Jumalan rakkaudesta
Ainoaan äpäräpoikaansa

Kylmä talventuuli hyytää
Veren kristittyjen suonissa
Ja pelko jäytää syvemmällä
Ihmislihan suojissa

Ja pian on hautajaisyö
Vanhan ja verisen tavan noituma
Niin hekin saavat tietää
Tuntea muistoni julman loiston