On laivamme pimeydestä tehty
se pilkkaa luonnon lakeja
touvein ja köysin ja takiloin, purjein
se seilaa tyhjyyden aaltoja
kansillaan punainen miehistö, tumma
kuin verellä maalattu olisi
viittojen, huppujen purppuran lomasta
tuikkivat tummina hopeasilmät

Ja vanhin on kaikista Maltan Hiram
komentaja punainen, hän
tuntee schwartzschildin kehien salat
ja neutronitähdet ja kefeidit
hänen reittejään matkaamme salatuita
kuin haamuina avaruuksien
me iskemme syvään pian kadoten taas
joskus pelkokin meitä kavahtaa

Vaan toiset kun päivästään lepäävät
istuu päällikkö yksin ja vaiti
hän muistaa kaikki vuotensa
ja surunsa, kaukaisen rakkaansa
sulkee luomettomat silmänsä
avaa komposiittinyrkkinsä
ja pientä valkeaa kiveä
hän hieroo ja hymyilee hiljaa